Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Eipä's, Eila Kettunen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 3/2012


© Eila Kettunen

eilakettunen.jpgKuinka kauan olette kasvattaneet snautsereita?

Eipä's kennelin ensimmäinen pentue syntyi vuonna 1994, jolloin myös kennelnimi myönnettiin. Kantanarttu Liivapohja Jive Jennifer tuli Virosta. Aluksi kasvatimme tyttäreni Päivin kanssa yhdessä siihen saakka, kunnes Päivi ryhtyi kasvattamaan omia lapsiaan. Kymmenen vuotta olen toiminut yksin kasvattajana, ja pentuja on syntynyt joka toinen tai kolmas vuosi. Pentueita tällä hetkellä on 7 valmiina ja suunnitelmia monelle sukupolvelle eteenkinpäin.

Miten päädyitte juuri kyseiseen rotuun ja väriin ja mikä siinä kiehtoo?

Ennen snautseria perheeseeni on kuulunut punainen irlanninsetteri, cockerspanieli ja rottweiler sekä joitakin metsästyskoiria. Isälläni oli useita saksanpaimenkoiria. Tyttäreni päätti hankkia itselleen koiran vuonna 1984, ja silloin valinta osui snautseriin pitkällisen pohdinnan jälkeen. Musta koiran värinä ei ole koskaan kiehtonut, joten pippuri ja suola väri oli itsestään selvyys vaihtoehtojen vähyyden vuoksi.

Rodussa kiehtoo edelleen erinomainen huumorintaju, itsenäinen luonne, sopiva koko ja vartiointivietti. Snautserista on moneen lähtöön, se on mainio vartiokoira ja soveltuu moneen harrastuslajiin kaveriksi sekä on uupumaton lenkkikaveri ja lapsenvahti. Turkki hylkii likaa ja vettä, eikä karvaa leijaile kaiken aikaa pitkin huushollia. Turkissa on miellyttävä kuivan heinän tuoksu. Minua kiehtoo myös turkin trimmaus, nimenomaan haasteellisen pippurin ja suolan värisen turkin.

Mihin pyritte kasvatustoiminnassa ja mikä siinä on teille tärkeää?

Kasvattajana pyrin toimimaan kaikessa rodun parhaaksi enkä rahan kiilto silmissä tehtaile pentuja. Pyrin tekemään ratkaisuni sekoittaen unelmani ja tietoni välittämättä toisten tekemisistä. En ole ollut perässä kulkija missään asiassa, en myöskään kasvattajana.

Kasvatustoiminnassani yritän päästä mahdollisimman lähelle rotumääritelmän mukaista snautseria niin ulkoisten ominaisuuksien kuin luonteenkin suhteen. Minulle on tärkeää, että pennun hankkiva perhe pärjää koiransa kanssa ja saa iloa monista yhteisistä vuosista, ovathan snautserit tunnetusti pitkäikäistä sakkia. Helppohoitoinen karkea turkki on myös erittäin tärkeä tavoite.

Jälkeläisten terveyden tason mittaamista pyrin edesauttamaan järjestämällä jokaiselle pentueelle joukkotarkastukset niin lonkkien kuin silmienkin osalta. Menestys näyttelyissä on myönteinen lisäarvo, ei koiran arvon mittari. Kilpailumenestys missä lajissa tahansa taas on omistajan toiminnan tuloksena syntynyt lisäarvo kasvatilleni, ja toki olen siitä mielissäni ja kiitollinen tuloksista.

Kasvattini ovat ensisijaisesti perheenjäseniä pennulle valitsemalleni perheelle, toivottavasti myös terveitä ja pitkäikäisiä eloisia ja kuuliaisia snautsereita.

Mitä painotatte valitessanne millaisesta yhdistelmästä uusi pentue syntyy (esim. luonne, näyttelymenestys)?

Terveys, luonne ja karvanlaatu ovat ne tukipilarit, joiden varaan pentuesuunnitelmia rakennan. Tittelit ovat toissijaisia, ne eivät minun tietojeni mukaan ole periytyviä, kertovat toki hieman suuntaa koiran laadusta. Näyttelymenestystä tärkeämpiä ovat käyttötulokset ja omistajan kokemukseen perustuva kertomus koiran kanssa yhdessä tekemisestä ja arjen elämisestä. Kun tapaan koiran ja pääsen tutustumaan siihen, tiedän kyllä, miellyttääkö se pakkaus minua jalostusmielessä.

Sukusiitosprosentteja laskeskelen liki kymmenentuhannen koiran tietokantaani hyväksikäyttäen ja yritän löytää hieman upeaa uutta ja välttää vaarallista vanhaa. Kun olen ottanut kaikki tiedossani olevat sudenkuopat huomioon, lisännyt siihen hippusen unelmiani, hoitaa luonto loput joko hyvin tai sitten huonosti riippumatta valintojeni tasosta. Geenitutkimus antanee tulevaisuuden kasvattajille totuudenmukaisempia välineitä terveiden yksilöiden löytämiseksi jalostukseen, ettei joudu enää päättämään yhdistelmistä epätarkan, vääristellyn tai jopa valheellisen perimätiedon pohjalta. Toivottavasti välineitä osataan käyttää oikein eikä tuloksia manipuloida.

Mitä asioita painotatte valitessanne pennulle uutta kotia ja millaiseen perheeseen snautseri ylipäätään sopii?

Lähtiessään kasvattajalta pentu on vasta snautserin aihio, jonka pennun omistajat kasvattavat yhteiskuntakelpoiseksi aikuiseksi snautseriksi. Kasvattaja myy ikään kuin snautserin aloitusosan ja antaa mukaan rakennus-/käyttöohjeet ja tarjoaa "helpdesk"-palvelua lisäosien hankkimisen helpottamiseksi. Lopputulos riippuu uuden omistajan tekemistä ratkaisuista. Perheen valinta on siis erittäin tärkeä vaihe kasvattajan työssä.

Aivan ensimmäinen vaadittava asia valitessani uutta kotia pennulle on koko perheen yhteinen päätös koiran hankkimisesta. En myöskään myy koiraa lahjaksi tai "ylläriksi" läheiselle. Perheen pitää olla valmis yhdessä tarttumaan snautserin mukana tuleviin haasteisiin oikeudenmukaisesti ja määrätietoisesti. Tavoitteena on löytää sopivasti aktiivinen perhe, joka osaa ohjata ja kasvattaa snautserin alun maltillisesti käyttäytyväksi perheenjäseneksi ja joka keksii tarjota koiralle mielekästä tekemistä läkähdyttämättä koiraa. Mikäli perheessä on aikaisemmin ollut pehmeää ja miellyttämishaluista rotua edustava koira, mietin päätöstäni todella tarkkaan ja hartaasti.

Yli 40 vuotta asiakaspalvelutehtävissä on antanut minulle hieman valmiuksia arvioida ihmisiä jo ensi tapaamisessa. Tavatessani ostajaehdokkaan pohdin, voisinko ystävystyä tämän ihmisen kanssa. Jos hiukankaan epäröin, saattaa pentu mennä toisaalle. Onneksi tähän mennessä on ollut kysyntää tarjontaa enemmän. Monia hyviä ystävyyssuhteita on tämä harrastus minulle tuonut, kiitos upeiden pennunomistajien ympäri Suomen. Todella palkitsevaa kasvattajalle on saada palautetta "huippuhienosta kaverista" pennun ostajalta vuoden tai kahden kuluttua pennun lähdöstä sekä säännöllistä palautetta aina viimeisiin hetkiin saakka. Iloitaan ja surraan yhdessä.

Missä toiminnassa snautseri on mielestänne kaikkein omimmillaan/parhaimmillaan?

Snautseri viihtyy kaikessa, missä se joutuu käyttämään päätään ja nenäänsä, unohtamatta hauskanpitoa. Snautseri on viisas koira, jota pitää opetella lukemaan oikein, siihen ei sovi paimenkoiran käyttöohjeet. Vähän huumorilla höystettynä snautserilta hoituu homma kuin homma oman ihmisen tai lauman kanssa yhdessä tehden ilman pakotteita. Liian totisesti ja tavoitteellisesti harrastavat löytävät kyllä muista roduista sopivat pelivälineet. Snautseri on kaiken lisäksi hyvä vahti, niin pihapiirin, irtaimiston kuin lastenkin.

Sain erinomaista palautetta eräästä kasvatistani, joka hoitaa juuri perheeseen kotiutuvan uuden poikapennun kouluttamista äidillisen hellästi, määrätietoisesti ja oikeudenmukaisesti. Meillä on paljon opittavaa koiriltamme, jotta voisimme kouluttaa koiriamme.

Oma Nata-snautserini on omimmillaan ja parhaimmillaan kainalokoirana, ja Nyyti on viileän ylpeä näyttelytähti.

Kuinka monta koiraa itsellänne on ja mitä teette koirienne kanssa?

Koirakiintiöni on ollut kaksi snautserityttöä kotona, on siis nytkin. Kanssani asustaa risteytyspentueen emona tehtävänsä suorittanut Ankor Kurazh Eparhia "Nata" ja oma kasvattini Eipä's Eukotella "Nyyti". Kaksi narttua on tällä hetkellä myös sijoituksessa, Eipä's Fuulaa "Mirkku" ja viime kesänä Tsekeistä hakemani Olympia Alarm Beskyd "Myy". Muutama pentue on syntynyt vuosien varrella sijoitetulle ja vuokratulle nartulle. Esitän kiitokset hyvästä yhteistyöstä kaikkien käyttämieni narttujen omistajille. Taitaa kokoelmaani kuulua myös parit pallit. Ensimmäiset kultaiset pallit ajautuivat ulottuvilleni vuoden 2003 syksyllä, jolloin solmimme Anne Mäkimaan kanssa sopimuksen Chivas Grand Calveran omistuksesta ja jalostusoikeudesta. Toisen jalostusoikeussopimuksen laadimme Miia Ilmivallan kanssa Pognos Navigatorista.

Monia lajeja olemme kokeilleet huviksemme ja mielenvirkeydeksi, viimeisimpänä rally-tokoilu. Tavoitteelliseen treenaamiseen on mahdollisuus vain maastolajeissa täällä kotikulmilla, koska välimatkat muille treenipaikoille ovat kohtuuttoman pitkät. Työkin vielä häiritsee harrastuksia ainakin reilun vuoden. Kilpailuihin tähtäävää harjoittelua missään lajissa en harrasta, eikä siihen ole tarvettakaan, koska en halua kilpailla.

Joka vuosi innostun myös näyttelyistä muutaman näyttelyn verran. Siellä tapaa kasvatteja ja niiden omistajia ja voi solmia uusia tuttavuuksia. On erittäin antoisaa ja mukavaa viettää päivä, pari tutussa ja samanhenkisessä seurassa. Näyttelyt ovat lähes ainoita paikkoja, jossa pääsee tutustumaan mahdolliseen jalostusmateriaaliin. Viimeaikoina olen ollut kyllästynyt näyttelyiden lieveilmiöihin, joillakin henkilöillä on ollut tapana yrittää parantaa oman koiran suoritusta häiritsemällä kilpakumppaneita. Kaikesta huolimatta näyttelymenestystä on tullut oikeinkin mukavasti.

Olen aktiivinen yhdistystoimija, olen rahastonhoitajana Kuopion Palvelus- ja Seurakoiraharrastajat ry:ssä ja tänä vuonna perustetun Savo-Karjalan snautseri-pinseriharrastajat SaKarit ry:n puheenjohtajana, joten aikaa ja voimia pitkäjänteiselle harrastus- tai kilpailutoiminnalle omien koirien kanssa ei juuri jää.

Kuntoilemme ja ulkoilemme rauhallisissa maalaismaisemissa kävellen, potkutellen tai pyöräillen päivittäin ympäri vuoden menopelin vaihtuessa kelin ja lämpötilan mukaan. Joskus saamme tuttua lenkkiseuraakin omista kasvateista ja niiden omistajista.

Seuraan aktiivisesti kaikkea, mitä koiramaailmassa tapahtuu. Suuri huoleni kohdistuu rodun kasvattajien ja harrastajien piirissä päätään nostavaan epäasialliseen käytökseen toisia kasvattajia ja harrastajia kohtaan. Onneksi muutamia yksittäistapauksia olen vasta huomannuti rotumme piirissä, joten toivon meidän kaikkien torjuvan tämän suuntaisen kehityksen. Näyttelykehässäkin tulisi jokaisen siellä koiraansa esittävän toimia juuri niin kuin haluaisi itseään kohtaan toimittavan. Kaikkien kasvattajien yhteisenä ensisijaisena tavoitteena pitäisi ehdottomasti olla rodun etu, terveys ja elinvoimaisuus, eikä keskinäinen likainen taistelu. Visioni voisi olla, että mahtuisimme joskus kaikki yhteen suureen snautseriperheeseen. Tässäpä olisi haastetta kollegoille, sisarille ja veljille.

Kennel Eipä's
Eila Kettunen
Lahnajärventie 2 as 2, 71960 Lukkarila
p. 050 597 2920
Kotisivut