Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Doctor's Order, Kirsi & Jukka Kentala

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 1/2013


© Kirsi Kentala

doctorsorder.jpg

Kasvattajaluokka Jyväskylässä marraskuussa 2012 D.O. His Majesty, D.O. Molly Malonen, D.O. Kevin Keekan ja D.O. Modesty Blaise handlereineen (Kirsi toinen vasemmalta)

Kuinka kauan olette kasvattaneet snautsereita?

Vuodesta 1997.

Miten päädyitte juuri kyseiseen rotuun ja väriin ja mikä rodussa kiehtoo?

P&s snautsereita on ollut Kirsin lapsuuskodissa vuodesta 1974 (Pfeffer Cindi), siitä lähtien niitä on Kirsin elämässä ollut. Tätä ennen kotona oli musta kääpiösnautseri Wigsands-kennelistä, mutta se ei ollut näyttelytasoinen.

Jukan tullessa kuvioihin mukaan 1981 hän sai ensivisiitillään tulevassa anoppilassa jo nähdä pleksilasin takana kaksi innokkaasti hyppivää p&s snautserinarttua, em. Cindin ja tyttärensä Partajeren Dessinan: Jukka lienee siitä lähtien hyväksynyt snautsereitten kuuluvan mukaan "pakettiin". Snautserit siis ns. ovat vaan kuuluneet kuvioon. Toki sen jälkeen on tullut tutustuttua muihinkin rotuihin, mutta snautserissa on paljon kapasiteettia ja koiraa sopivan kokoisessa koossa. Sen leikkisä ja utelias luonne saa ihmisen hyvälle tuulelle - joskin jotkut piirteet sitten joskus ärsyttävät... mm. snautserin suuri itsenäisyys, kaiken jatkuvasti kyseenalaistaminen ja loputon energia, mutta ehkä ilman sitä snautseri olisikin ns. liian "lässy"?

Mihin pyritte kasvatustoiminnassa ja mikä siinä on teille tärkeää?

Kasvatustoiminta meillä on pienimuotoista ja yksi harrastus muitten joukossa (tosin Jukka on todennut, että onneksi hänen harrastuksensa ei ole yhtä tiiviisti kotielämään vaikuttavaa, esim. kaukalopallojoukkueen jäsenet eivät kaikki asu meillä ;) ). Kasvatustoiminnassa pyrimme aikaansaamaan kokonaisuutena ottaen mukavia snautsereita perhe- ja harrastuskoiriksi. Itsessään jo kasvatustyö on mielenkiintoista, mutta myös haasteellista, koska koskaan ei tiedä, miten luonto ja onni omiin suunnitelmiin vaikuttavat. Myös pentujen hoito ja niitten seuraaminen on sinänsä hauskaa (joskin todella sitovaa) ja lisäksi kasvattien omistajista olemme saaneet paljon uusia kavereita ja ystäviä elämäämme.

Mitä painotatte valitessanne millaisesta yhdistelmästä uusi pentue syntyy (esim. luonne, näyttelymenestys yms.)?

Jo "ammattirasitteen" vuoksi terveys- ja luonneasiat tulevat päällimmäisenä: kuka haluaa itselleen sairaan ja/tai sekopään koiran? Siitoskoiran tulee olla yleisesti terve, se ei saa olla minkään taudin suhteen kroonikko tai ns. alati sairas yksilö. Tällä hetkellä on vaikea löytää tervelonkkaista (mieluiten A) siitosmateriaalia, ja vanha legenda "snautseri on kevyt koira, ei sitä lonkkavika haittaa" ei ole saanut tukea terveyskyselyvastauksista. Omassa työssäni tapaan pienempiä ja kevyempiäkin koiria, jotka vanhemmiten oireilevat dysplasia-lonkkiaan, joten en koskaan lähtisi käyttämään D-lonkkaista koiraa, olipa se vaikka maailmanvoittaja. Siitosmateriaalista ei ole NIIN kova pula - D:ssä menee minulla ns. kipuraja! Ulkomaisia uroksia on siten riskaabelimpaa käyttää, mutta pakkohan siitosmateriaalin leveyttäkin on oltava.

Ulkomuodollisesti korkeasti palkittu koira saattaa olla periyttäjänä surkea ja toisaalta keskinkertainen loistava, joten vanhempien näyttelymeriitit eivät ole todellakaan oleellinen valintatekijä: serttejä ja titteleitä voi kierrellä keräämässä jos jonkunmoisista kyläkisoista eri tavalla rotua näkeviltä tuomareilta, joten luotan ulkomuodossa omaan silmään ja "makuun" (toki myös tutustuen esim. uroskandidaattien taustoihin). Kun on itse ollut kauan mukana snautseripiireissä, niin on hyvinkin nähnyt itse ihan "livenä" nykypäivän suomalaisten snautsereitten sukutaulujen koirista suuren osan! Ja vielä: klassisesti uroksella ja nartulla ei saisi olla samoja virheitä. Minulle ehdottomat snautserin ulkonäöllisesti "tekevät" pointit ovat ryhti, mittasuhteet, karva, ylälinja ja liikkeet: niistä en voi antaa myönnytyksiä, yksityiskohdista kyllä.

Mitä asioita painotatte valitessanne pennulle uutta kotia ja millaiseen perheeseen snautseri ylipäätään sopii?

Snautseri tarvitsee kodin, jossa se saa osallistua. Osallistua perheen elämään, lenkkeilyyn, harrastuksiin, matkailuun. Se ei sovi tarhakoiraksi eikä voimiltaan heiveröiselle, koska suht koht pienessä koossa on isot voimat.

Huumorintajuinen, mutta määrätietoinen johtaja - sitä snautseri tarvitsee ja haluaa - ihan jo pikkupennusta. Lapsia se rakastaa, mutta lasten ei saa antaa kiusata sitä. Pennuissa on aina yksilöeroja, joten pyrin valkkaamaan oikean pennun oikeaan perheeseen: tähän mennessä ei ole tullut sellaista tilannetta, etteikö uusi perhe olisi ollut samaa mieltä kanssani. Pikkupentuja katselemaan tuleville ihmisille sanon yleensä, että pistävät mieleensä pari mieluisinta pentua katraasta ja minä sitten loppuviimeksi päätän, kuka minnekin menee. Ajoittain joutuu kyllä jo puhelimessa toteamaan, että jollain kyselijällä ei ole ihan realistinen kuva rodusta. Jos jossain kuvaillaan snautseria viisaaksi ja rauhalliseksi, niin se ei ehkä päde nuoreen yksilöön tms. väärinkäsitystä. Snautseria mielivän on myös käsitettävä trimmauksen tärkeys. Ei se ole tarkoitus, että snautseri käytetään kaksi kertaa vuodessa trimmaajalle, mutta välillä sen annetaan muuttua tiibetinterrierin näköiseksi. Välisiistimiset ja jatkuva kynsien ja hapsottavien karvojen kurissapito kuuluu asiaan, jos kerran haluaa koirakirjan kuvan mukaisen snautserin. Saksia pitää siis opetella edes auttavasti käyttämään itsekin. Sinänsä snautseri sopii kyllä muuten hyvin monenlaisiin koteihin, se on hyvin sopeutuvainen kaveri!

Missä toiminnassa snautseri on mielestänne kaikkein omimmillaan/parhaimmillaan?

Tämä riippuu yksilön taipumuksista: siinä, missä sillä on lahjoja ja mistä se tykkää!

Rotunahan sillä on mahdollisuuksia vaikka mihin: seurakoira, mitä erilaisimpiin harrastuksiin soveltuva koira tai vaikka terapiakoira.

Kuinka monta koiraa itsellänne on ja mitä teette koirienne kanssa?

Kotonamme asuu pysyvästi vain kaksi koiraa: englanninvinttikoira Soolo pian 6 v ja snautseriuros Staffan pian 4 v, lyhytaikaisemmin meillä majailee lähinnä sijoitusnarttuja (keskareita ja käppänöitä) "vierailevina taiteilijoina" näyttely- tai pennutuskausina. Koiriemme kanssa emme touhua oikein mitään "tavoitteellista", ulkoillaan, löhöillään ja ollaan vaan... Koirapuistoilu on pakollista, että Soolo saa tarvitsemaansa liikuntaa. Staffan toimii sparraajana, mutta erään kiirastorstai-illan ikimuistoisen pupujahdin jälkeen eivät ne enää saa juosta aitaamattomalla alueella :) Näyttelyreissuja tehdään epätasaiseen tahtiin eri suuntiin. Mukavinta siinä on kisajännityksen lisäksi tavata ihania kasvattien omistajia sekä muuta mukavaa snautseriväkeä kehän reunalla.

Miltä tuntui saada noin valtakunnallisesti merkittävä tunnustus kasvatustyöstänne?

Vuolasvirta-palkinto on hieno kunnianosoitus, ja kun pentueita on ollut vähän ja harvakseltaan, niin vielä upeampaa. Palkintoa ei kukaan kasvattaja tosin saa ilman, että kasvattien kodit ovat aktiivisia, hoitavat koiransa hienosti ja ovat yhteistyössä. Olen ylpeä siitä, että kasvattini ovat inspiroineet kotejaan näin paljon!

Kennel Doctor's Order
Kirsi & Jukka Kentala
Majavanpolku 6 A
65350 Vaasa
kotisivu
+358 50 3130 267