Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Pisadon, Satu Järveläinen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2010


© Satu Järveläinen

pisadon.jpgOlen Satu Järveläinen Varkaudesta, Pohjois-Savosta. Koiraperheeseeni kuuluu tällä hetkellä viisi pinseriä, miltei 11-vuotiaat sisarukset Pipsa ja Donna, heidän 7-vuotias siskopuolensa Brenda, Pipsan tytär Amanda sekä Brendan tytär Oona.

Kuinka koiraharrastukseni alkoi?

Lapsuudessani meillä oli aina koiria, sekarotuisia. Aikuisiällä vuonna 1989 hankin itselleni pitkän harkinnan jälkeen mustan labradorinnoutajauroksen Blackyn, joka oli tähän asti elämäni suurin koirapersoona, jota en varmasti tule koskaan unohtamaan, kuten ketään muutakaan rakasta omistamaani koiraa/koiraystävääni.

Miten päädyit pinseriin?

Blackyn ollessa jo 10,5-vuotias vanhus etsin elämääni toista koiraa. Veljeni mainitsi ystävänsä silloisen vaimon kasvattavan pinsereitä ja hänellä oli parhaillaan pentue. Totuuden nimissä on sanottava, ettei pinseri rotuna sanonut minulle yhtään mitään, joten eikun tietoa etsimään. Löytämieni/saamieni tietojen perusteella sekä keskusteltuani kasvattajan (kennel Waldweg/Mariella Palkeinen) kanssa totesin, että tämä on minun seuraava rotuni. Häneltä "sain" sitten ensimmäisen pinserini Pipsan, josta olen Mariellalle erittäin kiitollinen. Ihastuin rotuun ajansaatossa entistä enemmän ja halusin toisen pinserin. Vuonna 2000 keväällä sain kuulla, että Pipsan sisar Madonna etsii uutta kotia ja halusin sellaisen hänelle tarjota. Niin tuli elämääni toinen pinseri. Alkuvuonna 2003 tutustuin Saana Lehtoseen, joka sai minut kyseisen kevään/kesän aikana ylipuhuttua ottamaan vielä yhden pinserin, Brendan...

Kuinka tulit aloittaneeksi kasvatustyön?

Olin tutustunut joskus 2000-luvun alkupuolella kennel Fundora'sin kasvattajaan Berit Nymaniin, joka sai ajatuksen itämään päässäni ryhtyä kasvattamaan pinsereitä. Kävin vuonna 2003 kasvattajan peruskurssin ja samana vuonna hain kennelnimeä, joka muodostuu kantanarttuni Pipsan ja toisen pinserini Donnan sekä minun nimestäni. Ensimmäinen pentue minulle syntyi vuonna 2004, ja sen jälkeen olen niitä kasvattanut erittäin pienimuotoisesti kaikkiaan kolme, em. 2006 ja 2009.

Millainen on ihannepinserisi?

Ihannepinserini on luonnollisesti mahdollisimman rotumääritelmän mukainen. Itse lisäksi arvostan sitä, että pinseri on ennen kaikkea päästään terve, eli luonne on muutakin terveyttä tärkeämpi. Pidän myös henkilökohtaisesti ns. alkukantaisemmasta pinseristä, jolla on siis luonnetta terveellä tavalla, vahvaa riista-, suojelu- sekä puolustusviettiä. Tämä toki aiheuttaa omat ongelmansa etsiessä pennuille sopivia ihmisiä. Niissäkin on tullut niin onnistumisia kuin vähemmän onnistumisia, valitettavasti.

Millaisia tavoitteita asetat kasvatustyöllesi ja mistä olet saanut tukea?

Koska kasvatan erittäin pienimuotoisesti, korostuu vielä enemmän pinserin hyvä luonne ja terveys. Tärkeää mielestäni on myös huomioida riittävän pieni sukusiitosprosentti, jota nykyisin onkin jo paljon. Tavoite on siis mahdollisimman hyvässä laadussa, joka korvaa määrän. Lisäksi kasvatustyössään täytyy tehdä sellaisia päätöksiä ja ratkaisuja, joiden takana pystyy seisomaan ja niistä vastaamaan nyt ja aina.

Pidän myös erittäin tärkeänä löytää jokaiselle pennulle oikeanlainen, rakastava ja hyvä perhe, joten valitsen siis omistajaehdokkaat hyvin tiheän seulan lävitse.

Tukea olen alkuaikoina saanut paljon Berit Nymanilta, Anja Nikkoselta ja Saana Lehtoselta, joka on ollut korvaamattoman iso apuni kasvatustyössäni aina alusta saakka tähän päivään. Uskon ja luotan häneen apuunsa jatkossakin. Haluankin esittää suuret kiitokset heille kaikille, erityisesti Saanalle!

Tulevaisuuden suunnitelmasi rodun parissa?

Ainakin jatkaa pienimuotoista kasvatusta kotioloissa, hyvin pitkälle edellä mainittujen tavoitteiden mukaisesti. Toki uusia ideoita ja ajatuksia täytyy olla valmis kuuntelemaan ja punnitsemaan. Katsotaan mitä aika näyttää ja tuo tullessaan.

Kennel PISADON
Satu Järveläinen
Lehtoniementie 27
78200 Varkaus
p. 0500 570 804