Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Melusiinan, Maila & Jukka Lääkkölä

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 3/2004


© Maila & Jukka Lääkkölä

melusiinan.jpgHei, kertoisitteko hieman itsestänne.

Olen syntynyt vuonna 1944 ja asun mieheni Jukan ja kuuden koiran (kolme pinseriä ja kolme coton de tulearia) kanssa Tornion kaupungin kupeessa Ruohokarissa. Täällä meillä on omakotitalo ja koirilla valtavasti tilaa liikkua. Itse olen vielä työelämässä, mutta Jukka menetti 10 vuotta sitten toisen jalkansa auto-onnettomuudessa. Hän on pyörätuolissa ja eläkkeellä. Tästä koirahommasta on tullut kyllä elämäntapa. En osaisi kuvitellakaan tätä huushollia ilman koiria. Ja vaikka niistä on huolta ja tekemistä, antavat ne kyllä vastalahjaksi kaiken kiintymyksen ja rakkauden, mikä niistä löytyy. Ja Jukalle koirat ovat terapiaa.

Milloin aloititte koiraharrastuksen?

Meidän elämäämme on aina kuulunut koiria. Mutta totaalinen kasvatustyö alkoi 1990-luvulla kahdella pienellä kääpiösnautserilla (musta-hopea). Niiden kanssa "huseeraaminen" oli antoisaa ja opettavaista aikaa. Käppänöiden kanssa minuun ja Jukkaan syttyi sammumaton näyttelykipinä.

Miten ja milloin lähditte kenneltoimintaan mukaan?

Olemme olleet jonkin verran oman paikkakunnan kenneltoiminnassa mukana. Olemme vieläkin aina, kun oma vuorotyöni ja Jukan tilanne antavat myöten. Koirien kanssa liikkuminen luonnossa ja näyttelyt vievät suurimman osan ajasta.

Miten päädyitte valitsemaan roduksenne juuri pinserin?

Käppänät olivat trimmattava rotu, ja kun trimmasin itse koirat, se karvapaljous alkoi olla ongelma; karvaa oli silmät, korvat, suut täynnä. Mietimme löytyisikö turkkinsa puolesta helpompaa rotua, jota ei tarvitsisi trimmata ja jonka voisi viedä näyttelyihin silloin, kun haluaa ilman erityisiä kommervenkkejä. Katselimme mielettömän määrän koirakirjoja ja pohdimme, mikä olisi meille sopiva rotu. Jukka oli löytänyt jostakin pinserin kuvan ja ihastuimme siihen.

Of Leijliden -kennelistä saimme tietoa pinserin todellisesta olemuksesta. Sieltä olisimme saaneet ruskean pennun, mutta halusimme ehdottomasti mustan. Olimme menossa etelään erääseen näyttelyyn ja kuulimme, että siellä oli vastaavana eläinlääkärinä Taru Kangasniemi. Tarulla oli musta pinseri (Ceriinan Tintarella), joka oli synnyttänyt yhden mustan narttupennun. Niinpä perillä näyttelyssä syöksyimme Tarun "kimppuun" ja ongimme tietoomme kaiken mahdollisen siitä pennusta ja sen taustasta. Kyselimme Tarulta, olisiko meistä pinserin omistajiksi.

Lupasimme viedä pentua näyttelyihin, että se näkyisi jossakin, kun sen uusi koti olisi kaukana pohjoisessa. Kun lähdimme näyttelystä kotia kohti, Taru kehotti meitä harkitsemaan kotimatkalla asiaa ja ilmoittamaan sitten hänelle. Emme kyllä päässeet kovin pitkälle, kun soitimme Tarulle ja sanoimme, että jos hän uskaltaa antaa sen pennun meille niin me kyllä teemme kaikkemme pennun eteen. Näin meille tuli musta pinserin pentu Liliefix, kotoisesti Lili (Ceriinan Tintarella - Khaireddin Lauffeuer).

Lili on tällä hetkellä 12-vuotias ja seuraa pitkän iän tiellä emäänsä Tinttaa. Olemme onnellisia, että Lili on saanut olla terve koko ajan, onhan se pinserin jalostuksessa ollut kennelimme kantakoira. Tarulle sydämelliset kiitokset Lilistä.

Kuinka kauan olette kasvattaneet pinsereitä? Mitkä ovat mielestänne parhaat saavutuksenne?

Vuonna 1991 saimme kennelnimen, ja 1994 syntyi ensimmäinen pinseripentue. Melusiinan-nimen alla on syntynyt neljä pinseripentuetta, joissa on ollut yhteensä 26 pentua. Joten pienimuotoisesti tässä ollaan vielä mukana. Ensimmäiset kaksi pentuetta olivat täysin mustia. Seuraava G-pentue oli sitä vastoin ruskea. Tästä pentueesta kotiin jäi narttu Melusiinan Gabrielle "Nappi", jolla oli pennut 2004. Pentue oli tosi suuri; yhteensä 11, joista neljä mustaa ja seitsemän ruskeaa.

Näyttelypuolella on ollut innostavaa seurata E-pentueen mustan nartun, Melusiinan Examelian voittokulkua, josta kiitos Rowan Alley'sin Helena Peltoniemelle. Katsellaan, mitä nämä uudet 11 pentua saavat aikaan näyttelypuolella, kunhan sinne asti ennättävät.

Mihin pinserin ominaisuuksiin keskitytte jalostuksessa?

Ensin kiinnitän huomiota luonteeseen. Hyväluontoinen ja sopeutuva varustettuna pinserin normaalilla temperamentilla.

Terveyden kanssa on oltava tarkkana. Silmät ja lonkat tarkastetaan ja rokotuskomplikaatioihin pitää suhtautua vakavasti.

Neliömäinen kroppa. Hyvä luusto ja joustava normaali liikunta. Pyritään yhdistämään terveitä ja hyväluontoisia yksilöitä.

Millainen on oma ihannepinserinne?

Terverakenteinen, hyvin opetettu, kauniisti käyttäytyvä ja liikkuva. Terve mieleltään kuin myös kropaltaankin. Oman arvon tunteva, mutta antaa arvon toisillekin. Kaunis pinseri sykähdyttää aina, värillä ei ole väliä.

Mitkä ovat kasvatustyönne kantakoirat?

Olemme aloittaneet mustalla nartulla Liliefix (Ceriinan Tintarella - Khaireddin Lauffeuer). Lilin pentueista, C-pentueesta käytimme mustaa narttua Melusiinan Charlottea, josta syntyi neljä ruskeaa pentua. Pentueen isänä oli Ceriinan Harris. E-pentueesta on jatkanut Melusiinan Examelia (Liliefix - Of Leijlden Orius). Jatkoimme G-pentueesta ruskealla nartulla, Melusiinan Gabrielle, josta syntyi nuo 11 pentua. Isänä siinä oli Ceriinan Pedro. Nyt vipeltää kotona Examelian L-pentueesta musta narttu Rowan Alley's Lady Of The Lake, jonka isänä on Cherpin Black Sex Jack. Kaiken tämän kasvatustyön taustalla on ollut koirien hyvä terveys ja erinomaiset luonteet. Mietitään ja katsellaan jatkoa.

Kasvattajan työ on hyvin vastuullista ja vaativaa. Mitkä ovat suurimmat haasteet? Entä suurimmat ilon ja surun aiheet?

Kyllä kasvattajan pitää vastata siitä, mitä tekee. Pennutus ei ole mikään olan kohautuksella menevä asia. Se on 24 tuntia vuorokaudessa täyttä työtä. Yrität selviytyä kaikesta pennutukseen liittyvistä asioista kunnialla. Jos synnytys on mennyt hyvin, seuraat että pentulaatikossa emä ja pennut pärjäävät. Se on sinun ensimmäinen tehtäväsi katsoa, että pentulaatikossa elämä soljuu ongelmitta.

Kaikkein vaikeinta taitaa olla se, kun ruvetaan "tsekkaamaan" pennuille uusia omistajia. Siinä saa kyllä älynystyröitä hieroa, joskus tuntuu siltä kuin hakisi neulaa heinäsuovasta, kun yrittää sijoittaa pennun oikeaan paikkaan. Sen jälkeen sinun pitää olla käytettävissä jatkuvasti. Vaikka kuinka annat tietoa etukäteen niin pentu yllättää aina. Aina kehkeytyy uusia kysymyksiä. Mutta kun on kyse pennun ja perheen hyvinvoinnista, sitä jaksaa ja haluaa auttaa, neuvoa ja opastaa, kun tuloksena on perheeseen kiintynyt, hyvin käyttäytyvä ja rakastettava pinseri.

Meillä on ollut suuri ilo saada pennut huolehtiviin ja rakastettaviin koteihin. Näistä perheistä on tullut meille suurta iloa antava ystäväpiiri. Siitä kauniit kiitokset kaikille Melusiinan-nimen alla olevien koirien omistajille ja perheille. Pidetään edelleen yhteyttä!

Mistä kennelnimenne juontaa juurensa?

Se onkin aivan oma stoorinsa. Ennen onnettomuutta Jukalla oli purjevene, jonka nimi oli Melusiina. Tapaturman jälkeen hän myi veneen, mutta jätti nimen. Meistä se kuulosti ihan kivalta nimeltä, joten haimme sille vahvistuksen. Siinä nimi kenneliin. Mutta tämä ei vielä riittänyt. Ajattelimme: Kun Melusiina on laivan nimi, pennut saakoon myöskin laivan nimen. Niinpä kaikilla Melusiinan-nimen alla olevilla koirilla on laivan nimi.

Omistamme Lloyd's laivarekisterikirjan vuosilta 1932-1933. Siinä on tuhansia nimiä kaikilta maailman meriltä. Sieltä siis koirien nimet.

Haluaisitteko vielä lopuksi sanoa jotakin?

On kiva, kun täältä pohjoisestakin päästään vähän isommille "vesille", vaikka näin lehden välityksellä. Toivon sydämestäni, että me kasvattajat voisimme tehdä yhteistyötä kiihkoilematta: järjellä ja antaumuksella olematta kateellisia kenellekään. Viedä yhdessä ja suunnitelmallisesti eteenpäin tätä pientä pinserikantaamme ja saada se pysymään terveenä. Sillä meillä on käsissämme upea koira.

Kaunis kiitos Ceriinan kennelin Anja Nikkoselle, jonka kanssa yhteistyö on aina pelannut. Rowan Alley'sin Helena Peltoniemelle erityiskiitokset.

Aivan erityiset "Rakkaudesta pinseriin"-kiitokset haluamme lähettää Taru Kangasniemelle, joka 12 vuotta sitten antoi meille Lilin, josta kaikki sai alkunsa.

Kiitos haastattelusta ja toivotamme kaikkea hyvää myös jatkossa!

Kennel Melusiinan
Maila ja Jukka Lääkkölä
Ruohokarintie 135, 95420 Tornio
puh. (016) 449 457
gsm. Maila 040 752 1041
gsm. Jukka 040 555 0670