Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Hardly Dangerous, Sari Manninen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 1/2010


© Sari Manninen

hardly.jpgOlen Sari Manninen, Haukiputaalla, Oulun naapurikunnassa asuva pinseriharrastaja. Perheeseeni kuuluu avopuolisoni Jani (Kennel FireBell's) sekä 5-vuotias poikamme ja tietysti ihanaiset pinserimme Miro, Taco ja Bira.

Kuinka koiraharrastuksesi alkoi?

Olen saanut syntymälahjaksi eläinrakkauden. Olen aina kunnioittanut ja ihaillut eläimiä suuresti ja viettänyt niiden parissa paljon aikaa. Ennen koiria olen omistanut kissoja ja hevosia. Lapsuudenkodissani oli koiria, ja olen jo pikkutyttönä päättänyt, että minusta tulee koiran omistaja. Ikioman koirani hankin kuitenkin vasta aikuisiällä opiskelujen päätyttyä ja elämäntilanteen vakiinnuttua. Kiinnostukseni koiria ja niiden terveyttä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia kohtaan on kasvanut niin suureksi, että opiskelen tällä hetkellä leipätyöni ohessa eläinhierojaksi Eläinten Luontaislääkintäkoulu Weterissä, Oulussa.

Miten päädyit juuri pinseriin?

Kuten ehkä niin monia muitakin, pinserissä minua viehätti ensin sen tyylikäs ja jalo ulkomuoto sekä kompakti koko. Myös helppohoitoinen turkki sai ison plussan listallani. Perehdyttyäni tarkemmin rotuun tulin vakuuttuneeksi siitä, että myös sen olemus ja luonne sopivat minulle täydellisesti. Olin oikeassa! Ihailen myös suuresti tämän päivän rotujen kirjossa pinserin kohtuullisuutta kaikilla osa-alueilla: siinä ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Se on Keskikokoinen Kohtuullinen Koira, kolmella isolla K:lla.

Kuinka tulit aloittaneeksi kasvatustyön?

Jossain vaiheessa vain jalostusasiat alkoivat kiinnostaa ja ajatus tuontinartun hankkimisesta alkoi kyteä mielessä. Asioita tutkittiin ja tongittiin kuukausitolkulla, lähes vuoden päivät, ennen toteuttamista. Halusin ehdottomasti "dobberilinjaisen" eli koiran, jonka sukutaulusta löytyisi suhteellisen läheltä Evi v. Edeltanne. Yhtään tämän sukutaustan koiraa ei käsittääkseni silloin vielä oltu tuotu Suomeen, nyt niitä taitaa olla jo muutamia. Tällä hain ja uskalsin lähteä yrittämään geenipoolin laajennusyrityksen lisäksi pinseriä, joka ehkä mahdollisesti olisi työskentelymotivaatioltaan hyvä. Tosin kohdallani on ehkä turhan aikaista puhua varsinaisesta kasvatustyöstä, kun vasta yksi pentue on maailmalla.

Millainen on ihannepinserisi?

Ihannepinserini on temperamentiltaan vilkas, mutta ei hermostunut. Näiden kahden asian erottaminen toisistaan on joskus vaikeaa. Ihannepinserini ei ole arka eikä liian varautunut, vaan suhtautuu tilanteisiin ja uusiin ihmisiin joko avoimen ystävällisesti tai välinpitämättömästi. Toivon pinseriltä myös riittävää hermorakennetta, jotta se pystyy seisomaan omilla jaloillaan hankalammassakin tilanteessa ja osaa myös rauhoittua. Mielestäni pinserin kuuluu olla myös varmajalkainen, vahva- ja terverakenteinen, tietenkään unohtamatta terveyttä. Kuten jo aiemmin totesin, alun perin viehätyin pinserin ulkonäöstä, joten kaunis, rodunomainen ulkomuoto kuuluu siis ehdottomasti myös ihannepinserini ominaisuuksiin.

Millaisia tavoitteita asetat kasvatuksellesi ja mistä olet saanut tukea?

Näen kasvatustoiminnassa niin monta eri ulottuvuutta, että tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Pyrin kuitenkin olemaan mahdollisimman lyhytsanainen, mikä ei ole minulle aina ihan helppoa…

Kasvatukseni tavoitteena on luonnollisestikin edellä kuvaamani ihannepinseri! Laajemmin, koko rodun kannalta, ajateltuna toki rodun elinvoimaisuuden ja terveyden ylläpitäminen ja jopa parantaminen ovat asialistalla numero yksi. Lyhyesti sanottuna tärkeimpiä jalostuksessa huomioimiani asioita ovat geneettisen monimuotoisuuden turvaaminen, luonne, terveys ja ulkomuoto ja juuri tässä järjestyksessä. Erittäin tyytyväinen olen, jos pystyn saattamaan käsieni kautta maailmaan koiria, jotka ovat terveitä ja mukavia perheenjäseniä omistajilleen. Se lienee useimmille kasvattajille erittäin palkitsevaa. Erityisen mielelläni näkisin myös kasvattieni pystyvän toimimaan aktiivisina harrastuskavereina erilaisissa pinserille soveltuvissa lajeissa. Kasvatustyössäni haluan pysyä aina avoimena ja rehellisenä. Suurimpana ja haastavimpana tavoitteenani on ehdottomasti jatkuva opiskelu ja uuden oppiminen näissä asioissa sekä tietyllä tavalla nöyränä pysyminen näiden asioiden äärellä, vaikka tiedon ja kokemuksen määrän kasvaisikin.

Tukea olen saanut monilta tahoilta, sekä pinseriystäviltäni että muilta ystäviltäni. Kotijoukkojen taattu ja jatkuva tuki tässä touhussa on korvaamaton. Kiitos siis Janille, jonka kanssa puhumme pinseriasiaa takuulla päivittäin, jotkut mielipide-erot vain laajentavat näkökulmaa! Kennel Dogiwogin Auli kannusti ja auttoi etenkin tuontiasioissa. Kennel Saaren Minna ja kennel Yarracittan Pirjo ovat myös rohkaisseet ja kannustaneet minua eteenpäin. Erityisen paljon minulle on merkinnyt kennel Megamageen Karoliinan kanssa käydyt ajatuksenvaihdot rodun tilanteesta. Suuret kiitokset teille kaikille! Kiitos myös ihan jokaiselle teille, jotka kannustitte, rohkaisitte ja jaksoitte seurata viime kesänä ensimmäisen Hardly Dangerous -pentueen elämän alkutaivalta! Se oli ja on minulle tuiki tärkeää! Tässä yhteydessä haluan esittää myös lämpimät kiitokseni ensimmäisen koirani, tänä vuonna 10-vuotisjuhliaan viettävän Miron, Of Leijliden Furyn, kasvattajalle Doris Leijonqvistille. Kiitos Doris, sain enemmän kuin osasin edes haaveilla, ja tällä tiellä ollaan!

Tulevaisuuden suunnitelmasi rodun parissa?

Varovaisia, maltillisia ja mielenkiintoisia tulevaisuuden suunnitelmia on kasvatustyön jatkon suhteen! Katsotaan, mihin virta kuljettaa ja miten asiat tulevat menemään, sen näyttää aika. Uskon kuitenkin, että itselläni tulee aina vähintäänkin yksi pinseri asumaan kotonani, ainakin kotikoirana ja lenkkikaverina mutta takuulla myös toko-treenailukaverina, vaikka voikin olla, ettei minusta koskaan ole kisaamaan. Treenatessa kuitenkin oppii ja näkee eri tavalla koiran ominaisuuksia kuin kotioloissa. Kasvatustyössä haluan pysyä kohtuudessa ja tekemään vain sellaisia yhdistelmiä, joista joka ikisen pystyn hyvällä omalla tunnolla perustelemaan vähintäänkin itselleni, silloin rehellinen perusteleminen on helppoa myös muille yhdistelmästä kiinnostuneille.

Kennel HARDLY DANGEROUS
Sari Manninen
Siika-ahonpolku 3, 90820 Kello
p. 0400 895 605
Kotisivut