Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Dogiwogin, Auli & Juuso Vitikainen

Nyk. kennelin omistaa Auli Haapiainen-Liikanen
Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/2004


© Auli & Juuso Vitikainen

dogi2.jpgKuvassa Auli, Rubens ja Arska.


Hei, kertoisitteko hieman itsestänne?

Olemme Auli ja Juuso Vitikainen, neljäkymppinen lapseton insinööripariskunta Etelä-Savosta. Asumme parin hehtaarin Vitikkala-nimistä asuintilaa Mikkelin Hiirolassa keskellä metsää ilman naapureita. Perheeseen kuuluu neljä tanskandoggia ja kolme pinseriä (Ceriinan Oona, Ceriinan Yatzy DW ja Aron Arming Harmony Star) sekä usein vierailevia hoitokoiria, lähinnä omia kasvattejamme. Koirat ovat perheemme jäseniä, ne eivät asu erillisissä kenneltiloissa, joten imuroitavaa riittää. Juuso on viikot töissä joko Leppävirralla tai Kiinassa, Mongoliassa, Japanissa tai milloin missäkin, Auli taas hoitaa arkirutiinit kotona ja tekee projekti-insinöörin töitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Kierrämme paljon maailmalla myös koiranäyttelyissä - joko koirien keralla tai ihan turisteina.

Milloin aloititte koiraharrastuksen?

Aloimme etsiä ensimmäistä koiraamme 1986 ja hankimme sen 1988. Harrastus on ollut siitä lähtien täysipainoista sisältäen mm. erilaista rotujärjestötyötä, kehätoimitsijain ja näyttelysihteerin työtä, kennelpiirin junnujen kouluttamista, handlerkursseja yms. Auli valmistui ulkomuototuomariksi 1999 ja on nykyään 22 rodun tuomari ryhmässä 2 (myös pinserille).

Miten ja milloin lähditte kenneltoimintaan mukaan?

Kennelnimemme on hyväksytty vuonna 1989 ja ensimmäinen doggipentue syntyi 1990, pentuja on syntynyt n. 110 kpl, valioita on kasvatettu 33 kpl, tuonteja viitisentoista, vientejä saman verran. Kaikki oli selvää jo ensimmäistä koiraa hankkiessamme, halusimme kasvattaa laadukkaita rotukoiria pienimuotoisesti.

Miten päädyitte valitsemaan roduksenne juuri pinserin?

Pinseri on kennelimme nk. kakkosrotu eli se valittiin kokonsa, olemuksensa ja luonteensa puolesta perheen sylikoiraksi - tanskandoggi on siihen hieman liian iso. Suuri merkitys oli myös sillä, että se kuuluu ryhmään 2 kuten doggikin - siis yhteinen näyttelypäivä! Tutkimme pari vuotta eri rotuvaihtoehtoja ja loppusuoralle jäi faarao, tanskalaisruotsalainen pihakoira, kääpiöpinseri ja pinseri - ja pinseri oli ehdottomasti oikea valinta! Katselimme paljon kasvattajaluokkia ja päädyimme Of Lejliden tai Ceriinan kenneliin - kohtaloa oli se, että soittaessani ensin Anja Nikkoselle hänellä oli punainen 9-viikkoinen urospentu jäljellä. Meille sukupuolella tai värillä ei ollut merkitystä. Se onkin sitten eri tarina kuinka sain Anjan myymään Frodon meille - Anja nimittäin pelkäsi kolmen tanskandogginarttumme suurin piirtein syövän Frodon ;)

Kuinka kauan olette kasvattaneet pinsereitä? Kasvatustyönne on ollut menestyksekästä. Mitkä ovat mielestänne parhaat saavutuksenne?

Kasvattajina olemme tunnetumpia tanskandoggipuolella ja siitä meidät on palkittu mm. Vuolasvirta-palkinnolla, joten kasvattaja-titteliä kehtaamme käyttää. Pinseripentueita olemme kasvattaneet toistakymmentä vuodesta 1995, niistä noin puolet omalle kennelnimellemme ja puolet yhteistyössä Ceriinan kennelnimelle, jolloin pennun rekisterinimessä esiintyy yleensä kirjainyhdistelmä DW. Emme oikein katso itseämme varsinaisesti "kasvattajiksi" pinsereissä, sillä meillä ei ole omaa narttulinjaa - kaikki kasvatustyömme perustuu enemmän tai vähemmän Ceriinan koiriin muutamaa tuontikoiraa lukuunottamatta. Toisaalta yhteistyöpentujen omistajat voivat olla onnellisia - harvalla on kaksi kasvattajaa huolehtimassa pennun kasvusta ja hyvinvoinnista! Moni varmasti ihmettelee, miksi kasvatamme myös Ceriinan nimelle, mutta koska Anjalla kuitenkin on käytännössä & teoriassa kaikki tarvittava tietotaito verilinjoista yms. jalostusasioista ja Anja on ollut myös loistava "oppiäiti" pinserinoviiseille,miksipä emme tekisi hedelmällistä yhteistyötä? Olemme olleet onnellisessa asemassa saadessamme Anjan tukea - siitä SUURI kiitos.

Monta voitokasta hetkeä on koettu, mutta muutamat saavutukset ovat jääneet mieleen, ensinnäkin Tuusulan PMV-näyttelyssä Anjan kasvattajaluokka sijoittui suuresta määrästä BIS-kehässä ja kolme koirista kantoi DW-tunnusta - yhteistyö on voimaa! Kovatasoisia BIS-jälkeläisluokkia kaikkien rotujen näyttelyssä ehti esittää sekä uroksemme C. Frodo että narttumme C. Nicola. Aulin ja Marjon yhdessä omistama ja kilpailuttama Multi Ch Multi V Ceriinan DW Rubens eli "Ruba" on varmasti yksi menestyksekkäimpiä pinsereitä - vuoden 2003 hattutemppu oli MaailmanVoittaja -titteli Saksasta, Euroopan Voittaja -titteli Slovakiasta ja Voittaja-titteli messarista - kolmelta eri tuomarilta kolmesta eri maasta (suomalainen, puolalainen ja tsekki-tuomari)! Ja ennen 7-vuotissynttäreitä viimeisteltiin vielä SAKSAN muotovalion arvo - lieneekö ensimmäinen Suomessa asuvalla ja suomalaissyntyisellä pinserillä! Ruba sijoittui useasti ryhmissä, mutta mieleenpainuvin on varmasti Saarijärven kaikkien rotujen näyttelyn RYP ja BIS5-sijoituskin tietysti, mutta erityisesti se, että tuomarina oli rodun spesialisti Soile Bister! Silloin sitä erityisesti arvostaa! Ruba on lisäksi upea luonteeltaan, hillittömän itsevarma uros, joka ei ajaudu kahnauksiin missään tilanteessa - kuten ei isänsä Ceriinan Frodokaan. Uusinta juhlajulkaisua lukiessani totesin, että viimeisen 10 vuoden aikana on valmistunut 26 Kansainvälistä pinserimuotovaliota - ja niistä 8 oli joko omistuksessamme tai kantoi tunnusta DW. Aika kiva prosentti. Dogiwogin Bonk lienee seuraava KV-muotovaliomme veljensä Businesmanin seuratessa tiiviisti perässä.

Mihin pinserin ominaisuuksiin keskitytte jalostuksessa?

Luonne, terveys ja ulkonäkö. Tässä järjestyksessä. Luonnetta tarkastellessa emme keskity vain yhden yksilön luonteeseen vaan koko pentueen ja sen vanhempien luonteeseen. Vaikka koira olisi kuinka terve ja kaunis, jos sen luonne on hysteerinen, äärettömän arka tai jopa aggressiivinen - sellaisen kanssa ei ole mukava elää. Mielestämme huippuluokan näyttelykoirat omaavat yleensä hyvän hermorakenteen ja ne ovat terverakenteisia, rodunomaisia yksilöitä - muutenhan ne eivät pärjäisi. Jos tällaisella yksilöllä on myös korkeatasoiset pentuesisarukset ja asialliset vanhemmat, on se ja sen sisarukset mielestämme varteenotettavia jalostusyksilöitä. Lienee itsestään selvää, että terveystulosten on oltava primoja - en jaksa uskoa kenenkään kasvattajan kasvattavan tietoisesti sairailla koirilla. Me kasvatamme vain koti- ja perhekoiria, eikä meillä ole näyttelypakkoa - mutta se ei tarkoita, ettemmekö käyttäisi jalostukseen parhaita mahdollisia saatavilla olevia yksilöitä.

Millainen on oma ihannepinserinne?

Pitkälti Rubens! Ei koiran näyttelymenestyksen vuoksi vaan siksi, että siinä koirassa on rodunomainen pinseri parhaillaan! On sopivan (pinseri)rauhallinen, ei rähjää, on itsevarma, tulee toimeen kaikkien kanssa niin ihmisten kuin koirien (asuu kahden doggiuroksen seurana) ja on vielä suuri persoona. Liikkuu niin vaivattomasti ja maatavoittavasti, on toimintakykyinen, tokon alkeet opittiin tosi nopeasti. Isänsä oli kyllä yhtä ihana luonteeltaan, ulkonäöstä ei tosin voinut puhua samana päivänä vaikka v. 1996 Vuoden pinseri olikin. Rescue-pinserimme Heraldin Benjamin oli rotutyypiltään erinomainen ja narttupinsereistä on jäänyt mieleen ulkonäöllisesti Of Lejliden Quella-Donna ja Ceriinan Tanita sekä persoonana ylettömän kiltti agikoira DW Buffy.

Ketkä ovat kasvatustyönne kantakoirat?

Kantakoiriksi katsoisimme Ceriinan Tonyn ja Ceriinan Indiran, sillä nämä tuottivat yhdessä Ceriinan N-pentueen, joka löytyy koiriemme takaa. Lisäksi kantakoiraksi on laskettava Ceriinan Frodo, joka hoiti itse jalostuksellisen puolen astumalla Ceriinan Nicolan "omin päin" - ja saaden aikaisiksi huippupentueen Ceriinan DW Ravel, DW Rubens ja DW Rhonda. Lisäksi tuontimme Lakai World of Joy (englantilaista, saksalaista ja ranskalaista linjaa) jätti yhden pentueen ja toivottavasti uusi lupaava tsekkipoikamme Aron Arming Harmony Star "Arska" jättää asiallisia jälkeläisiä.

Kasvattajan työ on hyvin vastuullista ja vaativaa. Mitkä ovat suurimmat haasteet? Entä suurimmat ilon ja surun aiheet?

Hyvältä kasvattajalta vaaditaan korkeaa moraalia, suurta intohimoa & omistautumista koiran kasvatukseen, kyltymätöntä tiedonjanoa ja kykyä omaksua uusia oppeja, kärsivällisyyttä, avointa mieltä, vakaata taloutta ja hyviä sosiaalisia taitoja ja opettajankin ominaisuuksia... sillä tulevat kasvattien omistajat tarvitsevat yleensä ohjausta ja neuvoja, jotta he oppisivat lukemaan ja kouluttamaan uusia pentujaan oikein. Mitä paremmin uusi pennun omistaja osaa kuvata omaa elämäänsä meille, sitä helpompi meidän on yrittää valita hänelle oikea pentu - tai ohjata jonkin muun rodun pariin. Meillä on 24-tunnin puhelinpalvelu kasvattien omistajille ja he tietävät sen - yhdessä jaamme erilaiset ilon ja surunkin aiheet. Myös ulkomailla asuvat kasvattimme pitävät hyvin yhteyttä. Yllättäviä ilonaiheita ovat olleet mm. C. Viola Dogiwogin erinomainen riistalintuvietti (seisoo metsäkanalintuja!) ja DW Carkin jäljityskyvyt. Yllättäviä suruja on tuottaneet muutamat HC-tapaukset, jotka ehkä enemmän surettavat minua kasvattajana kuin varsinaisesti haittaavat itse kotikoiraa. Laumassa olevan koiran asemahan olisi toisenlainen.

Mistä kennelnimenne juontaa juurensa?

Juuso oli kuullut amerikanenglannin slangisanan Doggywoggy, joka tarkoittaa hauvelivauvelia ja siitä väännettiin suomalaiseen suuhun paremmin sopiva Dogiwogin - mutta olisittepa kuulleet kuinka se äännettiin Ranskassa!

Haluaisitteko vielä lopuksi sanoa jotakin?

Hmm, aina joskus meitä hymyilyttää näyttelykehän laidalla, kun pinseriomistajat sähisevät ja suhisevat kuten koiransa - heissä on selkeästi enemmän tempperamenttia kuin doginomistajissa! Mutta ei se haittaa, pinserikin leppyy nopeasti. Toinen asia on kansainvälisyys - uskomatonta miten helposti maailmalla tutustuu toisiin pinserikasvattajiin ja omistajiin! Pari näyttelypyrähdystä on tuonut meille tuttuja Englannista, Saksasta, USA:sta, Tsekeistä , Ruotsista, Virosta jne. Joten lienee vain omasta halusta ja taloudellisesta tilanteesta kiinni, kuinka suljettuina nämä pinseriverilinjamme pysyvät.

Kennel DOGIWOGIN
Auli Haapiainen-Liikanen
Pajulantie 107 B
51420 Harjumaa
p. 040 558 4565
Kotisivu