Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Clefell's, Niina Suhonen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/2003


© Niina Suhonen

clefells1.jpgHei, kertoisitko hieman itsestäsi.

Olen 34-vuotias espoolainen kauppatieteiden maisteri, leipätyönäni toimin viestintäpäällikön tehtävissä keskisuuressa kansainvälisessä pörssiyhtiössä. Perheeseeni kuuluu aviomies Pekka sekä pinserit Clefell's Emerald Empress, tuttavallisemmin Miisa, ja Idaco's Filly Fiona eli Vicky. Vapaa-aikani kuluu nykyään lähes täysin koiraharrastuksen merkeissä, kansainvälinen kasvattajayhteistyö, oma kasvatustyö ja aktiivinen yhteydenpito omiin kasvatteihin ovat erittäin tärkeitä ja mieluisia asioita minulle.

Milloin aloitit koiraharrastuksen?

Koiraharrastuksen olen saanut tavallaan jo äidinmaidossa, sillä lapsuudenkodissani oli kolme koiraa: kaksi irlanninsusikoiraa ja lähinnä saksanpaimenkoiraa muistuttava sekarotuinen. Irlisten kanssa kävimme jonkin verran myös näyttelyissä. Opiskeluaikojeni loppupuolella 1993 veljeni hankki bernhardinkoiran, jonka myötä koirakuume iski minuun pahemman kerran. Olen aina ihaillut dobermannia, mutta ymmärsin, että rahkeeni eivät ehkä riittäisi niin vaativaan rotuun ainakaan ensimmäisenä omana koirana. Huolellisen harkinnan jälkeen päädyin pinseriin. Vuonna 1994 ostin ensimmäisen pinserini, black&tan-värisen nartun Aaparevon Hillaryn eli Ellan, joka johdatteli minut yhä pidemmälle harrastukseen.

Miten ja milloin lähdit kenneltoimintaan mukaan?

Kasvattajaksi ryhtyminen kypsyi minulla varmasti samalla tavalla kuin monella muullakin harrastajalla: rodusta innostuu yhä enemmän ja jossakin vaiheessa haluaa kokeilla siipiään myös kasvattajana. Sain kennelnimen vuonna 1997 ja ensimmäinen pentueeni syntyi 1998. Kasvatustyöni on koko ajan ollut pienimuotoista, seuraava pentue syntyi vasta 2001, ja viime ja tänä vuonna olen kasvattanut yhteensä kolme pentuetta. Kaikkiaan pentueita on ollut viisi, ja olen vasta pääsemässä vaiheeseen, jossa jatkan työtä omaa kennelnimeäni kantavilla nartuilla. Pohjaa on siis luotu, mutta varsinainen työ on vielä edessä.

Vuosina 1999-2001 toimin Pinserit ry:n hallituksessa ja vuoden verran myös jalostustoimikunnassa, mutta huomasin, että ansiotyön ja yhdistystoiminnan ohella aikani ei enää riittänyt kasvatustyöhön ja pinserien kanssa harrastamiseen. Yhdistyksen luottamustehtävissä toimiminen on vastuullista ja vaativaa työtä, ja siihen pitää mielestäni olla käytettävissä tarvittava aika. Niinpä jätin luottamustehtävät vuoden 2001 lopussa, mutta olen resurssieni mukaan edelleen osallistunut joihinkin kerhon ja jalostustoimikunnan projekteihin.

Miten päädyit valitsemaan roduksesi juuri pinserin?

Pinserissä yhdistyvät mielestäni ihastuttava temperamentti ja tyylikäs ulkomuoto juuri sopivalla tavalla. Halusin alunperinkin aktiivisen ja älykkään rodun, en mitään "sohvakoiraa", ja pinseri on täyttänyt odotukseni täydellisesti.

Olet nuori aktiivinen kasvattaja ja kasvatustyösi on ollut jo menestyksekästä. Mitkä ovat mielestäsi parhaat saavutuksesi?

Tässä vaiheessa ei oikein voi vielä saavutuksilla kehua, kun koko työ on vasta alussa. Kasvattajana kaikkein tärkeintä minulle on se, että kasvattini ovat päässeet hyviin koteihin ja että ihmiset ovat tyytyväisiä koiriinsa.

Kasvatustyön aktiivisuutta ja tuloksellisuutta ajatellen voi ehkä mainita joitakin asioita. Kasvateistani muutama on valmistunut Suomen muotovalioksi ja kansainvälisiä valioita on toistaiseksi kaksi. Clefell's Emerald Empressin ROP- ja BIS II -sijoitus pääerikoisnäyttelyssä 2000 on ollut mieleen jäävä asia, samoin pinserien kasvattajaryhmien voitto kovatasoisessa kilpailussa pääerikoisnäyttelyssä 2002. Enemmän kuin yksittäisten tähtien saavutuksia arvostan kuitenkin kasvattieni tyypin tasaisuutta. Eräänlaisena ansiona pidän myös sitä, että jokaikinen kasvattini on käynyt edes kerran virallisessa näyttelyssä ja jokaisella on vähintään laatuarvostelun 1. palkinto. Näin koko tuottamani materiaali on ollut kaikkien arvioitavissa. Kun harrastus menee vähänkin pidemmälle, käynnistyy yleensä kansainvälinen yhteistyö, ja niin on käynyt myös omalla kohdallani. Ensimmäiset vientikoirani ovat menneet pitkäaikaiselle dobermann-kasvattajalle ja ulkomuototuomarille Yhdysvaltoihin.

Mihin pinserin ominaisuuksiin keskityt jalostuksessa?

Keskityn kolmikantaan terveys, luonne ja tyyppi. Valitessani jalostusyksilöitä mietin joka koiran kohdalla nämä kolme asiaa. Tutkin tarkkaan sukutaulut ja kaiken saatavilla olevan koiriin liittyvän tiedon. Pinseri on kohtuullisen terve rotu verrattuna moneen muuhun rotuun, ja terveys tulee ottaa jalostuksessa huomioon, jotta asia olisi näin myös jatkossa. Koska luonne on periytyvä ominaisuus, kiinnitän myös siihen huomiota yhdistelmiä suunnitellessani. Sosiaalinen ja avoin luonne on perusedellytys yhteiskuntakelpoiselle koiralle. Kolmantena mutta ei vähäisimpänä asiana kiinnitän huomiota oikeaan pinserityyppiin. Vahvuus ja jalous oikeassa suhteessa ovat päämääriäni. Kun valitsen nartulleni urosta, tyyppi ratkaisee, eivät näyttelymeriitit.

Millainen on oma ihannepinserisi?

Sosiaalinen, reipas, aktiivinen ja urheilullinen perhekoira.

Mitkä ovat kasvatustyösi kantakoirat?

Aloitin kasvatustyöni Aaparevon Hillarylla, jonka tausta on melko kansainvälinen sekä emä- että isälinjan puolelta. Hillary sai vain yhden pentueen, josta jätin kantanartukseni Clefell's Emerald Empressin. Samana vuonna ostin Idaco's Filly Fionan, jonka taustalta löytyy se narttulinja, johon olen kasvatustyöni aika pitkälle linjannut: Ceriinan Unramari, Asta ja Ceda v. Haingraben. Valitsin juuri tämän narttulinjan, koska se on jättänyt tasaisia pentueita useiden eri urosten kanssa, ja etenkin Unramarin tyyppi on juuri se, jota omassa kasvatustyössäni tavoittelen.

Emeraldilla on toistaiseksi yksi pentue ja Fionalla kaksi. Näistä pentueista olen sijoittanut muutamia koiria, joista Clefell's Grande Dame on jo ehtinyt siitosuralle. Lisäksi olen ostanut Ruotsista uroksen Xitamiz Jackpot, jonka anti kasvatustyölleni nähdään tulevaisuudessa.

Kasvattajan työ on hyvin vastuullista ja vaativaa. Mitkä ovat suurimmat haasteet? Entä suurimmat ilon ja surun aiheet?

Suurin haaste on luonnollisesti omien tavoitteiden mukaisten koirien aikaansaaminen ja sopivien jalostusurosten löytäminen. Jos joskus jostakin periaatteesta harkitusti tinkii, on myös oltava valmis kantamaan vastuu itse. Suurin ilon aihe on aina uuden pentueen syntymä ja sen kehityksen seuraaminen sekä aktiivinen yhteydenpito kasvatteihin myöhemminkin. Monista kasvattien omistajista on tullut vuosien varrella hyviä ystäviä. Suruakin on tietenkin mahtunut matkan varrelle, aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Silloin on oltava valmis katsomaan rehellisesti peiliin ja opittava virheistään.

Mistä kennelnimesi juontaa juurensa?

Pinseriä kuvaavista sanoista Clever Fellows, eli vapaamuotoisesti suomennettuna "Fiksut Kaverit".

Haluaisitko vielä lopuksi sanoa jotakin?

Haluaisin kiittää muutamia pinserikasvattajia, joiden tuki ja opastus vuosien varrella on ollut korvaamatonta. Ensinnäkin Ceriinan kennelin perustajaa Kerttu Westiniä, joka suomalaisen pinserikasvatuksen "grand old ladyna" on toiminut tukijanani pyyteettömästi harrastukseni alkutaipaleelta asti. Toiseksi kiitokset Lotta Imanille Idaco's-kenneliin. Lotalta olen saanut kennelini toisen kantanartun, ja Lotta on myös opettanut minut näkemään oikean pinserityypin ja pinserin rakenteen. Lotan oma kantanarttu, legendaarinen Ceriinan Ducessa, on koira, johon ihastuin jo ennen kuin edes sain ensimmäisen pinserini. Kolmanneksi kiitokset yhteistyökumppanilleni Berit Nymanille kennel Fundora'siin. Omistamme yhdessä jo aiemmin mainitsemani Ruotsista tuodun uroksen sekä uuden narttupennun, josta enemmän tuonnempana.

Kennel Clefell's
Niina Suhonen
Akatemiankuja 10 B
02700 Kauniainen
p. 040 843 9438