Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Cherpin, Päivi Laitinen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2004


© Päivi Laitinen

cherpin1.jpgHei, kertoisitko hieman itsestäsi?

Olen syntynyt vuonna 1967. Asun oman kasvattini Cedan kanssa paritalossa Vantaan ja Helsingin rajalla Kuninkaalassa. Silloin kun en ole kaupungin palveluksessa, touhuamme mm. uuden harrastuksen eli puutarhan hoidon parissa. Koska kasvatustyöni on lähtöisin rakkaudesta rotuun, sitä ei voi sanoa harrastukseksi ja se vie mennessään koko ruumiin ja sielun niinpä se on ennemminkin elämäntapa.

Milloin aloitit koiraharrastuksen?

Sain työskennellä 1990-luvun alussa samassa yrityksessä arvostetun ulkomuototuomari Kari Järvisen kanssa. Hänen inspiroimana päätimme silloisen avomiehen kanssa hankkia bokserin. Ensimmäinen uros koirani tuli elämääni Kokemäeltä, "Nemo" Streambank Scape Grace.

Miten ja milloin lähdit kenneltoimintaan mukaan?

Bokserin myötä kiinnostuin palveluskoiralajeista mm. hausta. Osallistuin Jokelan koirakerhon toimintaan. Käytännön järjestelyt olivat silloin jo lähellä sydäntäni mm. match show'n järjestäminen oli tuottoisaa niin henkisesti kuin kerhon rahastollekin. Vuonna 1992 tutustuin Ceriinan kennelin perustajaan Kerttu Westiniin, jolta hankin ensimmäisen pinserini eli nykyisen rotuni edustajan uroksen "Freddy" Ceriinan Dream Come True, jonka nimi pelkästään aiheutti joissakin hämmennystä. Innostuin myös pinserin kanssa harrastamaan palveluskoiralajeja, lähinnä jälkeä. Silloin vielä ei ollut pinsereillä palveluskoiralajien oikeuksia. Osallistuinkin omalta osaltani positiivisesti siihen, että oikeudet vihdoin saatiin. Vaikka en itse tällä hetkellä toimi aktiivisesti PK-lajien parissa, niin kannustan jokaista motivoitunutta ja kunnianhimoista harrastajaa tämänkin lajin pariin. Pinserin myötä siirryin enemmän näyttelypuolelle. Olen toiminut myös pinserikerhon piirissä järjestäen ahkerien sekä rehtien ihmisten kanssa useamman mm. match show'n sekä aloittanut kääpiöpinseri-ihmisten kanssa kesäpäiväperinteen.

Miten päädyit valitsemaan roduksesi juuri pinserin?

Vilkkaan bokserin jälkeen vieläkin kaipasin lisää säpinää. Joten pinseri oli oikea valinta. Iloinen, vilkas, seurallinen, viisas koira. Enkä vähättele turkin helppohoitoisuutta. Hyvä kun omat karvat hoitaa, niin vielä koiran? Pitkäkarvaisessa on karvat ja koira. Pinserissä voi keskittyä olennaiseen.

Kuinka kauan olet kasvattanut pinsereitä? Mitkä ovat mielestäsi parhaat saavutuksesi?

Vuonna 1995 sain kennelnimeni. Surullisen takaiskun takia ensimmäisen pentueen syntyminen siirtyi kevääseen 1997. Kimmokkeen kasvatustyöhön sain Kerttu Westiniltä, joka johdatti minut pinserin "saloihin". Oli ja on edelleen ilo saada hänenlaiseltaan kokeneelta, inhimilliseltä henkilöltä tukea omassa kasvatustyössään.

Seuraava 7. pentue on jo suunnitteilla vuoden 2005 alkuun. Tähän mennessä Cherpin-nimellä on 6 pentuetta, joista on syntynyt 47 pentua: punaruskeita, ruskeita sekä black & tan. B-pentue oli eräänlainen saavutus - 8 pentua, jossa oli 5 mustaa, 2 ruskeata ja 1 punaruskea pentu. Yksi black&tan uroksista Cherpin Black Badiman meni vientiin Viroon. Vanhemmista molemmat ovat ruskeita (Damarees Carina x Ceriinan Larry). Ruotsissakin jossain vaiheessa esiintyy Cherpin. B-pentueen black&tan nartun (Cherpin Black BrendaLee) jälkeläinen Jagastamm's Abilene Lena on päätynyt Ruotsiin viime syksynä.

Näyttelypuolelta yksi huippuhetkistä oli Cedan menestyminen ½ vuoden iässä 1999 erikoisnäyttelyssä, jossa se oli Best in Show Puppy. Ceda on myös sijoittunut ryhmässä aikuisiälläkin. Muutoin näyttelypuolella on ollut tasaista. Tosin mieluummin tasaista kuin yhtä vuoristorataa. En ole käytännön syistä päässyt niin paljon käymään näyttelyissä kuin olisi ollut ainesta mitä näyttääkin. Pian on "kentälle" tulossa kahden edellisen pentueeni joukko joten katsellaan...

Mihin pinserin ominaisuuksiin keskityt jalostuksessa?

Pinserissä on ainakin kolme rakenteellista seikkaa, jotka pitää ainakin olla niin hyvät kuin mahdollista käytettävillä yksilöillä: takakulmaukset, neliömäinen rakenne ja alaleuka. Muutoin kiinnitän huomiota:

1. Luonne: Hyvähermoinen ja yhteiskuntakelvollinen yksilö

2. Terveys: Jalostukseen käytettävät yksilöt eivät saa olla sairaita myöskään fyysisesti. Silmät ja lonkat tutkitaan sekä rokotusallergia reaktioihin suhtaudun vakavasti. Kovin allergisia tai muita selkeitä sairauksia sairastaneet yksilöt jätän mieluummin käyttämättä.

3. Rakenne: Terve rakenne. Maalaisjärkeä käyttämällä on nähtävä, että koira normaali oloissa liikkuu ja seisoo terveen koiran tavoin, rodunomaisesti. Itse pidän jalommasta tyypistä. Yksilöt jotka yhdistetään pitää olla mahdollisimman samantyyppisiä.

Millainen on oma ihannepinserisi?

Hyvän ihmisen käsissä kasvanut ja opetettu hyvähermoinen, seurallinen, normaali kokoinen. Värillä ei väliä vaikkakin puhdas punaruskea on ehdoton suosikki. Syystäkin koska omistan sellaisia :o)

Ketkä ovat kasvatustyösi kantakoirat?

Olen aloittanut kasvatustyön ruskealla hyvähermoisella nartulla "RosaLee" Damarees Carina (of Leijliden Gilda Dark x Inox de la Capelliere). Minulla on kahta erilaista tyyppiä. Toisessa esiintyy ensimmäinen urokseni, jonka tytär on F-pentueeni emä (F= Cherpin Anis Wild Rose x Heraldin Benjamin). Tästä syntynyt tyyppi ei lopulta minua miellyttänyt tarpeeksi, joten jätin sen kehittämisen ja siirryin jatkamaan yhdistelmiä Damarees Carina x Idaco's Flying Admiral, josta on käytetty narttua Cherpin Golgatan Olga, jolle käytin urosta of Leijliden Nospeed Limits. Tästä pentueesta minulla on sijoitusnarttu, vahvaluustoinen punaruskea reipasluontoinen Cherpin Mea Quella Amor. Toinen yhdistelmä Damarees Carina x Ceriinan Larry oli hyvä ratkaisu. Tästä pentueesta on käytetty jalostukseen muissakin kenneleissä yhtä black&tan narttua sekä kahta eri urosta. Itselläni on kotona Ceda (Cherpin Bea Quella Ceda) jolla oli ensimmäiset pennut 9/2003. Uroksena käytin Clefell's Gentlemania. Pentueesta minulla on sijoitusnarttu äitinsä värinen lyhytrunkoinen Cherpin Sea Quella Zara odottamassa suvunjatkoa lähivuosina.

Kasvattajan työ on hyvin vastuullista ja vaativaa. Mitkä ovat suurimmat haasteet? Entä suurimmat ilon ja surun aiheet?

Kasvatustyö on vastuullinen haaste. Ihmistuntemushan kasvatustyössä lisääntyy. Pentujen teettäminen on erittäin vaativaa. Se ei ole vain, että astutetaan narttu ja sitten istutaan kiikkustuolissa pieniä pentuja katsellessa. Ehei! Tähän kuuluu pentujen ja kennelin mainostaminen, markkinointi, ostaja ehdokkaiden haastattelu ja heille informaation jakaminen. Pitää olla tietoa, että osaa hoitaa narttua oikein ennen ja jälkeen synnytyksen. Pitää pystyä kantamaan vastuu jos tulee ongelmatilanteita odotusaikana, synnytyksessä tai sen jälkeen. Pentujen hoitaminen on myös muutakin kuin ruuan antamista.

Mielestäni minä myyn koiran - ei minulta osteta. Eli tällä tarkoitan, että pitää tiedon ja kokemuksen perusteella "nähdä", kuka on sopiva henkilö/perhe pinserille. Kysymyshän on niin koiran kuin ihmisenkin onnellisuudesta ja tulevaisuudesta. Liian monelle on edelleen yllätys, miten eloisa ja vilkas pinseri on rotuna. Unohdetaan, että koira pitää "rakentaa" ennen kuin se on se valmis tottelevainen kaveri. Pentukoira on aina eloisampi ja villimpi kuin aikuinen koira. Alussa aina kokeillaan molempien rajoja. Ja jos alkumetreillä ihminen jo "suotta" hermostuu, ei ole rotuvalinta ollut aivan oikea.

Suuria ilon hetkiä on ollut ja on sekä tulee olemaan, kun saa vaihtaa kuulumisia sekä nähdä onnellisia omistajia ja heidän pinserinsä. Jokainen pienikin edistys tai oppiminen niin ihmisellä pinserin viisaudesta ja pinserin oppiessa käytöstapoja tai temppuja lämmittää aina minun sydäntä. Useiden kasvattieni omistajien kanssa tuttavuus on syventynyt ystävyydeksi asti.

Ikäviäkin asioita on joutunut kohtaamaan tällä alalla. Koirapiireissä on aina kilpailua, kateutta ja muita tämän tyyppisiä ikäviä lieveilmiöitä. Tällaiset asiat eivät tavallista harrastajaa kiinnosta, ja vuosien varrella liian monet innostuneet ihmiset ovat valitettavasti poistuneetkin aktiivisesta toiminnasta.

Mistä kennelnimesi juontaa juurensa?

Nimi sisältää itse asian eli pinseri saksaksi on Pinscher. Vaihdoin tavujen paikkaa ja selkeyden vuoksi jätin lopusta s-kirjaimen pois = Cherpin.

Haluaisitko vielä lopuksi sanoa jotakin?

Erittäin hienoa on saada ihan käytännön palautetta, joka auttaa minua kehittämään kasvatustyötä sekä informaatiota, jota pennun omistajat tarvitsevat. Lopuksi kiitän yhteistyötä kanssani tekeviä kollegoita Kennel Clefell's/Niina Suhonen, Kennel Idaco's/Lotta Iman sekä Kennel Rowan-Alley's/Helena Peltoniemi. Lämpöisen tasapuoliset terveiset kaikille Cherpin pennun omistajille. Erityisen rakkaat terveiset ja kiitokset RosaLee:lle ja hänen perheelle Porvooseen.

Elämä on leikkiä ja sellaisena se tulisi ottaa. Elämä on kovaa, mutta se ei tarkoita, etteikö siitä voisi nauttia.
-Dustin Hoffman

Kennel Cherpin
Päivi Laitinen
Helsinki
p. 0400 827 292