Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Ceriinan, Kerttu Westin & Anja Nikkonen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 3/1995:

© Kaisu Pajari

Ceriinan Ducessan erikoisnäyttelyn BIS-voitto osui varsin sopivasti juhlistamaan Ceriinan kennelin pinseristien Kerttu Westinin ja Anja Nikkosen täytettyä vastikään pyöreitä vuosia: Kerttu 70 ja Anja 50 vuotta. Onnittelut näin pinseripalstankin välityksellä!

Historiallisen BIS-voiton takaa löytyy tässäkin tapauksessa pitkä rupeama asialle omistautunutta paneutumista ja tinkimätöntä työtä rodun hyväksi. Kerttu Westin aloitti pinserien kasvatuksen vuonna 1976 kantanartullaan Ceda v. Haingraben. Kennel juhlii siis tulevana vuonna 20-vuotista taivaltaan. Anja Nikkonen tuli rodun pariin muutamaa vuotta myöhemmin. Varsinainen kasvatusyhteistyö virallistettiin vuonna 1989.

Tällä hetkellä niin Kertulla kuin Anjallakin on kotona kaksi narttua ja "pahimmillaankin" koiria on ollut yhden käden sormilla laskettava määrä per kasvattaja. Kun pinserin kyseessä ollen ei yleensäkään voi runsaasta massasta poimia tähtiä, on menestyksen pohjauduttava määrän sijaan muihin tekijöihin. Ceriinan kennelin tapauksessa tuo tekijä on perehtyneisyyden lisäksi ollut selvästikin koiramaailmassa turhan harvinainen yhteistyö. Toimiva yhteistö niin kasvattajaparivaljakon kuin kasvattien omistajain välillä on kantanut kaunista hedelmää esimerkiksi lukuisina kasvattajaryhmävoittoina. Näin varsin pienimuotoisena halki vuosien pysynyt kasvatustyö on tuonut huomattavan komeat saavutukset näyttelykehissä oikeuttaen kennelin mm. Vuolasvirtapalkintoon. Näyttelymenestystäkin tärkeämpää on kuitenkin mitä ilmeisimmin ollut pentueiden jälkihoito; kasvattajat ovat olleet kasvattiensa omistajien tukena myös niinä vaikeimpina hetkinä.

Suomeen tuoduista pinsereistä Kertulla on ollut onni omistaa eräs merkittäimmistä, Ceda v. Haingraben, jonka vaikutus suomalaiseen pinserikasvatukseen jälkeläistensä, mm. Ceriinan Isadoran ja Igaroksen sekä Ceriinan Jidin kautta oli käänteentekevä. Cedan aloittama emälinja Imogene-Asta-Unramari on saanut arvoistaan jatkoa esim. Ceriinan Ducessasta, ja onpa Kertulla kotonakin jälkikasvua Unramarin viimeisimmästä pentueesta... aika näyttää.

Ceriinan kennelin "vientitase" on selkeästi vientivoittoinen. Ennen Norjan ja Ruotsin rajojen sulkemista pohjoismainen kanssakäyminen oli nykyistä huomattavasti vilkkaampaa, ja tuolloin Ceriinan pinserit (muiden muassa) löysivät tiensä näiden maiden kasvattajien ja pinseriharrastajien pariin. Sittemmin Ceriinan koiria on hankittu hollantilaiseen v. Werner Junghof kenneliin ja amerikkalaiseen Adels kenneliin kannan vahvistukseksi. Kenties piankin Ceriinan kennelissä voidaan juhlia suomalaissyntyisiä jenkkivalioita...?

Kasvatustyön ohella Ceriinan puuhanaiset ovat toimineet aktiivisesti myös kenneljärjestöissä. Olivatpa molemmat mukana Sirkka Henriksson-Pasasen johtamassa Suomen Pinserit ry:ssä. Suomen Snautseri-Pinserikerho ei kuitenkaan ole jäänyt Kertun ja Anjan panosta vaille; molemmat ovat vuosia kuuluneet jalostustoimikunnan kantaviin voimiin ja Anja on vaikuttanut useita kausia myös SSPK:n hallituksessa sekä Tuusulan Koirakerhossa. Ansioistaan molemmat on palkittu SSPK:n ansiomerkillä. Unohtaa ei sovi myöskään Kertulle keväällä myönnettyä Vuoden Hymy -palkintoa, jota Kerttu tuoreeltaan kommentoi tyyliin "On sinne hymyjen joukkoon mahtunut muutama irvistyskin!" Ehkäpä juuri aimo annos itseironiaa ja kritiikkiäkin huumorilla höystettynä tekee Kertun ja Anjan menestyksen mahdolliseksi ja sen suo heille niin mielellään. Siispä onnea ja menestystä jatkossakin!


Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 1/2003:

© Anja Nikkonen

ceriinan2.jpgKuvassa Anja Nikkonen ja kasvattinsa Ceriinan Tanita.

Hei! Kertoisitko hieman itsestäsi.

Olen Anja Nikkonen ja asun mieheni Sepon sekä pinserinarttu Meten kanssa Tuusulassa.

Milloin aloitit koiraharrastuksen?

Lapsuudestani lähtien meillä on aina ollut koiria. Kun Tyttäreni Marisa alkoi toivoa omaa koiraa joskus vuonna 1978, tuli sen hankinta ajankohtaiseksi.

Miten ja milloin lähdit kenneltoimintaan mukaan?

Ensimmäinen pinseriuros Hoffe tuli meille syksyllä 1978, Ceriinan kennelistä Kerttu Westiniltä. Heti seuraavana keväänä lähdimme innolla kouluttamaan sitä Tuusulan Kennelkerhon kentälle tottelevaisuuteen.

Toinen uros Jidi tuli meille kesällä 1980. Sen myötä alkoi kaikenlainen touhuaminen niin rotuyhdistyksessä kuin paikallisessa koirakerhossa. Jidin myötä mukaan tuli myös näyttelyharrastus, jonka loppua ei vielä toistaiseksi ole näkyvissä.

Miten päädyit valitsemaan roduksesi juuri pinserin?

Olin aina ihaillut dobermannia, mutta tiedusteltuamme sen sopivuutta 11-vuotiaalle tyttärellemme he ehdottivat pinseriä. Niinpä kävimme sitten näyttelyssä katsomassa ko. rotua, jonka totesimme meille erittäin sopivaksi.

Kasvatustyösi on ollut hyvin menestyksekästä. Mitkä ovat mielestäsi parhaat saavutuksesi?

Suurimmaksi saavutukseksi näyttelypuolella nousee varmaankin kasvattajaluokkien menestykset, niin erikoisnäyttelyn BIS-sijoitus kuin Pohjoismaisen Voittajanäyttelyn BIS 3. Yksittäisistä koirista tällä hetkellä nousee ylitse muiden Tanitan, Xeroxin ja Rubensin saavutukset. Pidän myös erittäin hienona Mariuksen saavutuksia ensimmäisenä kilpailevana palveluskoirana. Toki myös eräänlainen menestyksen mitta on lukuisat koirien ulkomaille viennit, lähinnä USA:han ja Saksaan.

Mihin pinserin ominaisuuksiin keskityt jalostuksessa?

Koetan luonnollisesti hakea niin fyysisesti kuin psyykkisestikin mahdollisimman terveitä koiria jalostukseen. Mielestäni luonne on kuitenkin se kaikkein tärkein, menee pienten ulkomuotovirheidenkin edelle.

Millainen on oma ihanne-pinserisi?

Oma ihanne-pinserini on ennen kaikkea ryhdikäs itsevarma koira. Terverakenteinen, rauhallinen, ei turha hösääjä. Tempperamenttiä toki täytyy löytyä tarvittaessa.

Mitkä ovat kasvatustyösi kantakoirat?

Aikani seurattuani Kertulla pentujen hoitoa, päätin minäkin uskaltautua puuhaan. Ensimmäinen narttuni oli Kristal, joka oli Jidin tytär. Kristal osoittautui erinomaiseksi emäksi, hoiti ja imetti pentuja niin kauan kuin viimeinenkin lähti uuteen kotiin. Seuraavaksi käytin Kristalin tytärtä Sandraa, jolta jätin sitten Yeninan itselleni. Se oli mitä mukavin luonne. Nyt minulla on USA:sta tuotu Mette, jonka pentuja on ilo seurata.

Kasvattajan työ on hyvin vastuullista ja vaativaa. Mitkä ovat suurimmat haasteet? Entä suurimmat ilon ja surun aiheet?

Suurimpana haasteena pidän luonnollisesti säilyttää koirien tasokkuus niin ulkomuodollisesti kuin terveydellisestikin.

Ilon aiheita antavat ne lukuisat kasvattieni omistajat, joista on tullut erittäin hyviä ystäviä tässä vuosien saatossa. Toki kasvattien menestys tuo myös tietynlaista iloa.

Suruakin mahtuu toki kasvattajan arkipäivään. Aina ei mene kaikki niin kuin pitäisi, tulee jotain sairauksia, että koira joudutaan jopa lopettamaan. Silloin kasvattajan pitää mielestäni lohduttaa ja olla tukena.

Mistä kennelnimesi tulee?

Vanhemmat lukijat toki tietävätkin, että kennelnimi kuului Kerttu Westinille. Kun aloin kasvattaa, tein ensin pentueita Kertun kanssa yhdessä. Kun Kerttu lopetti kasvattamisen, jäi nimi minulle. Nimi koostuu Kertun kantakoirista, Cedasta ja Firinasta.

Haluaisitko sanoa vielä jotain?

Lopuksi haluaisin kehottaa kaikkia kasvattajia pitämään pinserin mahdollisimman terveenä ja hyväluonteisena. Vain siten se lunastaa ansaitusti paikkansa nyky-yhteiskunnassa. Olemalla rehellisiä ja kriittisiä niin itseämme kuin toisiamme kohtaan, pääsemme varmasti toivottuun tulokseen.

Kennel Ceriinan
Anja Nikkonen
Pyökkitie 4, 04340 Tuusula
p. (09) 242 5389, 040 585 0086
kotisivu