Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 21.12.2018

Aineisto palstanpitäjille 21.12.2018

Aineisto päätoimittajalle 28.12.2018

Lehti ilmestyy vkolla 7.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Tojahin, Sirkku Mäkinen (ent. Kahila)

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/1997


Olen kasvanut perheessä, jossa oli aina eläimiä, koirarodut vaihtelivat beaglesta villakoiraan. Muutaessani -87 ensimmäiseen omaan kotiin, aloin heti miettiä koiran hankkimista. Kääpiöpinseriin päädyin lyhyen karvan ja pienen koon takia, muuten rotu oli minulle täysin vieras.

Ensimmäisen kääpiöpinserin FIN MVA Bombastic Babyfacen eli Millin ostin -88 Röschin (silloinen Järvinen) Ullalta Orimattilasta. Vaikka Milli oli "vanhanaikaisen" kääpiöpinserin näköinen pienen koon ja pyöreähkön kallon vuoksi, tuli se nopeasti valioksi. Milli on edelleen terve ja vilkas, ja hyvin sopeutunut muuttuneisiin elinoloihimme.

Asumme nykyään maaseudulla Korialla, aivan Kouvolan naapurissa. Perheessämme on kolme lasta, siis IHMISlapsia, joista nuorimmainen kaikkien yllätykseksi ja järkytykseksi alkoi heti vauvana näyttää merkkejä allergiasta. Tutkimukset osoittivat ruoka-allergioita ja kissa-allergian eli mahdollisuus altistua myös koiralle on olemassa. Siksi meillä ei ole kotona nyt muita koiria kuin Milli. Elämme toivossa, että iän myötä allergia helpottaa ja yksi koira ei ainakaan ole aiheuttanut ongelmia. Onneksi sukulaiset ja ystävät ovat olleet innostuneita kääpiöpinseristä ja näin olen saanut monta sijoituskotia aivan lähipiiristä.

Laman en ole huomannut hirveästi vähentäneen pentujen kysyntää. Sen luulen enemmänkin vaikuttaneen, että tänne Kymenlaakson alueelle on viime vuosina tullut monta uutta kasvattajaa ja asukkaitahan täällä pienissä kunnissa on vähän.

Pennunostajia en ole sen kummemmin valinnut, vaan olen rehellisesti kertonut rodusta ja osamaksulla pienissä erissä en ole myynyt. Kaikista kasvateistani vain kaksi on aikuisena vaihtanut kotia ja mielestäni se on vähän, pentueita minulla on ollut kymmenen.

Oikean uroksen löytäminen nartulle on vaikeaa ja useammin kuin kerran olen jälkeenpäin miettinyt, tuliko sittenkin valittua väärin. Olen yleensä aina käyttänyt vieraita uroksia siitokseen, viime kesänä yhdistin ensimmäisen kerran kaksi omaa kasvattiani.

Kennelnimen sain v-89, mutta ensimmäinen pentue syntyi v-90. Kennel-nimeni tulee erään saksalaisen laulajan taiteilijanimestä. Parasta pentuetta tai kasvattia en voi sanoa, koska yksikään ei ole ollut niin selvästi ylitse muiden. Valitettavasti monesta kauniista koirasta on tullut pelkkä kotikoira.

Kasvattajan tähtihetkiä on ollut omien kasvattien hienot sijoitukset näyttelyissä, mm. BIS-pentu 5, RYP-sijoituksia useampia. Yhtä lailla ilahdun myös tyytyväisen kotikoiran omistajan yhteydenotosta ja kaikista uusista ystävistä, joita olen näiden vuosien aikana saanut.

Jalostuksessa ongelmani on ollut koko, muuten ryhdikäs, kaunis koira, mutta säkä 33 cm tai enemmän ja siihen ovat loppuneet haaveet näyttelymenestyksistä. Eikä koko tietenkään ole ainut vika, mitä kasvateissani on ollut, mutta eihän täydellistä kääpiöpinseriä ole syntynytkään ja sehän kasvatuksesta niin mielenkiintoisen tekeekin. Onneksi kääpiöpinseri on pysynyt niin terveenä rotuna, sehän on pääasia.

Olen oppinut paljon kokeneimmilta kasvattajilta ja osan opista saanut kantapään kautta, mutta kyllähän kasvatustyöni on vielä aivan alkutaipaleellaan. Pettymyksiä on ollut ja niistä mieleenjäävimmät ovat muiden kasvattajien kanssa olleet vaikeudet, joihin sinisilmäisyyteni vuoksi sekaannuin, mutta onneksi sotakirveet on haudattu ja nykyisin ilmapiiri kehän laidalla on jo paljon vapaampi.

Ulkomailta en ole harkinnut koiran ostamista, miksi lähteä merta edemmäs kalaan? Onhan tietenkin hyvä, että saamme tänne uutta verta, mutta viime vuosina on jo ulkomailta tuotukin monta koiraa ja taso on ollut hyvinkin kirjava.

Mielestäni koiraharrastus on hauska, tosin paljon aikaa vaativa harrastus, joka myös antaa paljon. Voisinkin lopettaa tämän esittelyn mieheni sanoihin, joka ei jaksa aina ymmärtää meidän koiraihmisten tapoja ja tottumuksia. Lopetettuani puhelun, joka kesti noin tunnin ja aihepiiri pyöri ainoastaan kääpiöpinsereiden ympärillä, hän pyörittelee päätään ja toteaa että: "Kuka sekoaa mitenkin." Ja näinhän se taitaa olla.

Menestystä ja onnea kaikille kesän -97 näyttelyihin. Kasvattieni omistajille suurkiitokset menneistä vuosista.

Kennel Tojahin
Sirkku Mäkinen
Suopellontie 4, 45200 Kouvola
puh. 040 732 2605
kotisivu